FI/Prabhupada 1062 - Meillä on taipumus kontrolloida aineellista luontoa



660219-20 - Lecture BG Introduction - New York

Joten, olemme erehtyneet. Kun näemme kosmisessa luonnossa tapahtuvan ihmeellisiä asioita, meidän tulisi tietää, että näiden ihmeellisten tapahtumien takana vaikuttaa hallitsija. Mitään ei voi tapahtua ilman, että joku hallitsee. On lapsellista olla huomioimatta kaiken hallitsijaa. Aivan kuten hieno auto, joka on nopea ja teknisesti hyvin suunniteltu, kulkee kadulla. Lapsi saattaa ajatella: "Kuinka tämä auto kulkee ilman hevosta tai muuta vetojuhtaa?" Mutta älykäs tai vanhempi ihminen, hän tietää, että kaikista kaikista teknisistä ratkaisuista huolimatta auto ei voi liikkua ilman kuljettajaa. Auton tai sähkövoimalan tekniset ratkaisut... Tällä hetkellä elämme siis koneiden aikaa, mutta meidän tulisi aina tietää, että koneiston takana, koneiston ihmeellisen toiminnan takana on kuljettaja. Joten Korkein Herra on kuljettaja, adhyakṣa. Korkein Persoonallisuus on se kuljettaja, jonka ohjauksessa kaikki toimii. Korkein Herra on tässä Bhagavad-gītāssa hyväksynyt jīvat eli elävät olennot osasikseen, kuten myöhemmistä luvuista käy ilmi. Mamaivāṁśo jīva-bhūtaḥ (BG 15.7). Aṁśa tarkoittaa osasia. Koska siis kultahippunen on sekin kultaa, valtameren vesipisara on sekin suolainen, samoin meillä, elävillä olennoilla, korkeimman hallitsijan, īśvaran, Bhagavānin eli Herra Śrī Kṛṣṇan osasina, on, tarkoitan sanoa, meillä on kaikki Korkeimman Herran ominaisuudet pienessä määrin. Koska olemme pikku-īśvaroita, alisteisessa asemassa olevia īśvaroita, myös me yritämme hallita. Yritämme hallita luontoa. Nykyään yritetään hallita avaruutta. Yritetään leijuttaa planeettajäljitelmiä. Tämä hallitsemis- tai luomistaipumus on siis olemassa, koska meilläkin on osittain tuo hallitsemistaipumus. Mutta meidän tulisi tietää, ettei tämä taipumus ole riittävä. Meillä on taipumus hallita aineellista luontoa, esiintyä aineellisen luonnon herrana, mutta me emme ole korkein hallitsija. Tämä siis selitetään Bhagavad-gītāssa.

Mitä tämä aineellinen luonto sitten on? Luonto selitetään myös. Luonto, aineellinen luonto, selitetään Bhagavad-gītāssa alemmaksi prakṛtiksi. Alempi prakṛti, ja elävät olennot selitetään kuuluvaksi ylempään prakṛtiin. Prakṛti tarkoittaa sitä, jota hallitaan, joka on hallinnan alainen. Prakṛti, prakṛtin todellinen merkitys on nainen tai naispuolinen. Aivan kuten aviomies hallitsee vaimonsa toimia, samalla tavalla myös prakṛti on alisteinen, hallinnanalainen. Herra, Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, on hallitsija, ja tämä prakṛti, sekä elävät olennot että aineellinen luonto, ne ovat eri prakṛteja tai hallittuja, Korkeimman hallitsemia. Joten Bhagavad-gītān mukaan, vaikka elävät olennot ovatkin Korkeimman Herran osasia, heitä pidetään prakṛtina. Bhagavad-gītān seitsemännessä luvussa sanotaan selvästi: apareyam itas tu viddhi aparā (BG 7.5). Tämä aineellinen luonto on aparā iyam. Itas tu, ja tämän tuolla puolen on toinen prakṛti. Ja mikä tuo toinen prakṛti on? Jīva-bhūta, nämä...

Joten tämä prakṛti, tämä prakṛti koostuu kolmesta eri laadusta: hyyvyden, intohimoisuuden ja tietämättömyyden luonnonlaadusta. Ja näiden kolmen eri luonnonlaadun, hyvyyden, intohimoisuuden ja tietämättömyyden, yläpuolella on ikuinen aika. On ikuinen aika. Ja näiden luonnonlaatujen yhdistelmät saavat tämän ikuisen ajan hallinnassa ja toimivallassa aikaan toimintoja. Toimintoja kutsutaan karmaksi. Näitä toimintoja on harjoitettu ikimuistoisista ajoista ja me kärsimme tai nautimme toimintojemme hedelmistä.