FI/Prabhupada 0174 - Jokainen elävä olento on Jumalan lapsi
Lecture on SB 1.8.26 -- Los Angeles, April 18, 1973
Jokainen elävä olento on siis Jumalan lapsi. Jumala on Korkein Isä. Kṛṣṇa sanoo: ahaṁ bīja-pradaḥ pitā. "Minä olen kaikkien elämän lajien siemenen antava isä." Sarva-yoniṣu kaunteya (BG 14.4). "Kaikki elävät olennot missä muodossa he elävätkään ovat Minun poikiani." Se on itse asiassa totuus. Me kaikki elävät olennot olemme Jumalan poikia, mutta olemme unohtaneet. Siitä syystä me taistelemme toistemme kanssa. Aivan kuin hyvässä perheessä. Jos joku tietää "Isä toimittaa meille ruoan. Miksi me veljekset siis tappelisimme toistemme kanssa?" Samalla tavalla jos tulemme Jumala-tietoisiksi, jos me tulemme Kṛṣṇa tietoisiksi niin tappelu päättyy siihen. "Minä olen amerikkalainen, olen intialainen, olen venäläinen, olen kiinalainen." Tämä hölynpöly päättyy siihen. Kṛṣṇa tietoisuus -liike on niin hyvä liike.
Heti kun ihmisistä tulee Kṛṣṇa tietoisia niin tämä tappelu, tämä poliittinen taistelu, kansojen välinen taistelu päättyy välittömästi siihen, koska he tulevat todella tietoisiksi kaiken kuulumisesta Jumalalle ja lapsena perheen lapsi saa ottaa etuja vastaan isältä aivan kuin kun jokainen on osallinen Jumalasta. Jos jokainen on Jumalan poika niin silloin jokaisella on oikeus käyttää isänsä omaisuutta. Se on siis kaikkien oikeus. Ei vain niin, että se oikeus kuuluisi ainoastaan ihmisolennolle. Bhagavad-gītān mukaan tämä oikeus kuuluu kaikille olennoille. koska onko kysymyksessä elävä olento, eläin tai puu tai lintu, petoeläin vai hyönteinen ei ole väliä. Se on Kṛṣṇa tietoisuutta. Emme ajattele ainoastaan sen puitteissa, että veljeni ja minä olemme hyviä ja muut ovat huonoja. Vihaamme sellaista kapea-alaista, vaivaista tietoisuutta ja potkaisemme sen luotamme. Me ajattelemme: paṇḍitāḥ sama-darśinaḥ (BG 5.18). Löydätte tämän Bhagavad-gītāsta.
- vidyā-vinaya-sampanne
- brāhmaṇe gavi hastini
- śuni caiva śva-pāke ca
- paṇḍitāḥ sama-darśinaḥ
- (BG 5.18)
Se, joka on paṇḍita eli joka on oppinut näkee jokaisen elävän olennon samanarvoisena. Siitä syystä vaiṣṇava on niin myötätuntoinen. Lokānāṁ hita-kāriṇau. He voivat todella tehdä ihmisolennoille hyväntekeväisyystyötä. He näkevät ja todella tuntevat näiden kaikkien elävien olentojen olevan osa Jumalaa. Tavalla tai toisella ne ovat langenneet ollessaan yhteydessä tähän aineelliseen maailmaan ja erilaisen karmansa mukaisesti omaksuneet eri tyyppisiä kehoja. Siispä paṇḍitat eli oppineet eivät erottele "Tässä on eläin. Se pitäisi lähettää teurastamoon ja tämä ihminen syö sen sitten." Ei, itse asiassa Kṛṣṇa tietoinen henkilö on ystävällinen kaikille. Miksi eläimet pitäisi teurastaa? Siitä syystä meidän filosofiaamme ei sisälly lihansyöntiä. Ei lihansyöntiä. Se ei ole sallittua, mutta he eivät he kuuntele meitä. "Voi, mitä hömpötystä tämä on? Tämähän on ruokaamme. Emmekö saisi syödä?" Koska edhamāna-madaḥ (SB 1.8.26). Hän on päihtynyt lurjus. Hän ei kuuntele tosiasioita.