FI/Prabhupada 0185 - Nämä katoavaiset suhteet eivät saisi häiritä meitä



Lecture on SB 3.26.35-36 -- Bombay, January 12, 1975

Älkää juuttuko menetelmään. Menetelmä edellytetään jos te edistytte kohti Korkeimman oivallusta, mutta jos te vain seuraatte menetelmää edistymättä Korkeimman oivaltamisessa niin silloin Śrīmad-Bhāgavatamin tai vedisen selityksen mukaisesti on kysymys yksinkertaisesti rakkaudentyöstä. Sillä ei ole arvoa. Siispä Bhāgavata sanoo "Sitä on uskonnon ensiluokkainen menetelmä." Ei sillä ole väliä kutsutteko sitä hindu tai muslimi tai kristittyjen tai buddhan menetelmäksi. "Se on ensiluokkainen uskonto, joka auttaa teitä edistymään Adhokṣajan oivalluksessa." Adhokṣaja on Kṛṣṇan toinen nimi. Adhokṣaja tarkoittaa keskustelunaihetta, jota ette voi ymmärtää ainoastaan mielen spekulaatiolla tai empiirisellä tiedolla. Empiirisen menetelmän harjoittamisella. Sitä sanotaan Adhokṣajaksi. Adhah-kṛtaṁ akṣa-jaṁ indriya-jñānaṁ yena. Meidän tulee siis lähestyä tuota Adhokṣajaa. On olemassa erilaisia tiedon vaiheita: pratyakṣa, parokṣa, aparokṣa, adhokṣaja, aprākṛta. Meidän on siis lähestyttävä aprākṛtaa eli transendentaalia aineellisen luonnon yläpuolella. Adhokṣaja on melkein lähempänä kuin alin tiedon vaihe pratyakṣa, parokṣāparokṣa. He ovat kaniṣṭha-adhikāra.

arcāyām eva haraye
pūjāṁ yaḥ śraddhayehate
na tad-bhakteṣu cānyeṣu
sa bhaktaḥ prākṛtaḥ smṛtaḥ
(SB 11.2.47)

Siispä prākṛta vaihe on pratyakṣa tietoa eli suora havainto ja tieto, joka vastaanotetaan paramparā oppilasketjussa. Pratyakṣa, parokṣa, aparokṣa, itseoivallus, sitten adhokṣaja, aprākṛta. Niinpä Kṛṣṇa tietoisuus on aprākṛta tietoa. Se on Kṛṣṇan tuntemisen ylin aste on aprākṛta tieto. Niinpä niin kauan kuin me adhokṣaja tiedon tasolla niin sitä ovat säännöstelevät periaatteet. Meidän on seurattava joustamatta säännösteleviä periaatteita ja aprākṛta tieto kuuluu paramahaṁsoille. On olemassa korkeampi taso. Sitä kutsutaan rāga-bhaktiksi. Näitä vaiheita pratyakṣa, parokṣa kutsutaan viddhi-bhaktiksi, mutta ilman viddhi-bhaktia te ette voi tavoittaa rāga-bhaktia, vaikka se onkin meidän tavoitteemme. Rāgānugā, rāga-bhakti tapahtuu seuraamalla bhaktojen jalanjälkiä Vṛndāvanassa. Sitä kutsutaan rāga-bhaktiksi. Kṛṣṇan henkilökohtaiset seuralaiset. Ei tulemalla henkilökohtaisesti Kṛṣṇan henkilökohtaiseksi seuralaiseksi vaan seuraamalla Kṛṣṇan ikuisten seuralaisten jalanjäkiä. Siten voimme tulla rāga-bhaktin vaiheeseen. Sitä kutsutaan parā-bhaktiksi. Sitä parā-bhaktia tarvitaan.

brahma-bhūtaḥ prasannātmā
na śocati na kāṅkṣati
samaḥ sarveṣu bhūteṣu
mad-bhaktiṁ labhate parām
(BG 18.54)

Kṛṣṇa tietoisuus -liike kehittyy vähitellen rāga-bhaktin tai parā-bhaktin asteelle. Tuolloin elämä on menestyksekästä. Sillä tavalla meidän ei siis tulisi häiriintyä näistä eteerisistä kanssakäymisistä. Niin kuin tässä todetaan, mṛdutvaṁ kaṭhinatvaṁ ca śaityam uṣṇatvam eva ca. Nämä asiat häiritsevät meitä. Oletetaan, että makaamme lattialla. Se on kaṭhinatvam eli hyvin kova alusta, mutta jos meille annetaan tyyny tai mukava peitto niin se on mṛdutvam. Samoin śītoṣṇa. Joskus vesi tuntuu hyvin viileältä tai kylmältä ja joskus hyvin kuumalta. Vesi pysyy samana. Eteerisistä järjestelyistä johtuen se muuttuu eri asemaan, eri tilaan ja se aiheuttaa kipua ja mielihyvää tämän ihon kosketuksen kautta. Iho tuntee kosketuksen, joten jos me ymmärrämme täydellisesti sen, että "Minä en ole tämä keho" niin se edellyttää oivalluksen, ātmānubhūti. Mitä enemmän me edistymme henkisessä tietoisuudessa niin sitä sijoittuneemmiksi me tulemme ātma-stha -tilaan. Sitä kutsutaan sanalla sthita-prajña. Silloin emme häiriinny enää ja meidän pitäisi harjoitella olemaan häiriintymättä näistä ehdollistuneista tai katoavaisista muutoksista. Meidän pitäisi, koska me emme kuulu henkisieluina, ahaṁ brahmāsmi tähän aineelliseen järjestelmään, mutta minä olen tottunut tähän ja harjoittelun kautta olen tullut henkiseen olotilaan. Harjoittelu vaatii sietokykyä. Se on bhajana, sādhana tai tapasya eli kieltäymys, katumusharjoitukset, sietokyky. Asiat, joita emme ole, mutta tavalla tai toisella olemme tunnistuneet sellaisten aineellisten asioiden kanssa ja uudelleen harjoittelu tullaksemme henkiseen asemaan. Sitä sietokykyä kutsutaan tapasyaksi. Tämä on tapasyan merkitys. Tapaḥ tarkoittaa kipua. Se tarkoittaa sitä, että hyväksymme hiukan kipua vapaaehtoisesti.