FI/Prabhupada 0253 - Todellista onnellisuutta kuvaillaan Bhagavad-gitassa
Lecture on BG 2.8 -- London, August 8, 1973
Pradyumna:
- na hi prapaśyāmi mamāpanudyād
- yac chokam ucchoṣaṇam indriyāṇām
- avāpya bhūmāv asapatnam ṛddhaṁ
- rājyaṁ surāṇām api cādhipatyam
- (BG 2.8)
Käännös "En tiedä mikä ajaisi pois tämän surun, joka kuivaa aistini. En pystyisi lievittämään sitä, vaikka voittaisin vertaansa vailla olevan kukoistavan kuningaskunnan maan päältä ja taivaan puolijumalien kaltaisen ylivaltiuden."
Prabhupāda: Na hi prapaśyāmi mamāpanudyād. Tämä on aineellisen olemassaolon tila. Joskus olemme vaikeuksissa. Emme joskus. Me olemme aina vaikeuksissa, mutta sanomme joskus, koska selvitäksemme hankaluuksista me yritämme hiukan ja se yrittäminen käsitetään onnellisuudeksi. Tosiasiassa onnellisuutta ei ole, mutta joskus toivoessamme, että "Näin yrittämällä tulen joskus onnelliseksi". Aivan kuin niin-kutsutut tiedemiehet haaveilevat "Tulevaisuudessa tulemme kuolemattomiksi". Niin monet unelmoivat, mutta järjissään olevat ihmiset sanovat "Älkää luottako tulevaisuuteen vaikutti se miten miellyttävältä tahansa."
Tämä on siis todellinen asemamme. Na hi prapaśyāmi mamāpanudyād. Sen vuoksi hän on lähestynyt Kṛṣṇa: śiṣyas te 'ham (BG 2.7). "Minä, nyt minä ryhdyn śiṣyaksesi." "Miksi olet tullut Minun luokseni?" "Koska tiedän, ettei kukaan muu voi pelastaa minua tästä vaarallisesta tilanteesta." Tämä on todellista järkeä. Yac chokam ucchoṣaṇam indriyāṇām (BG 2.8). Ucchoṣaṇam. Kun meidät asetetaan suuriin vaikeuksiin niin meidän aistimme kuivaa tyhjiin. Mikään aistinautinto ei kykene tekemään meistä onnellisia. Ucchoṣaṇam indriyānām.
Tässä onnellisuus merkitsee aistityydytystä. Tässä... Itse asiassa tämä ei ole onnellisuutta. Todellista onnellisuutta kuvaillaan Bhagavad-gītāssa: atīndriyam, sukham atyantīkaṁ yat tat atīndriyam (BG 6.21). Todellinen onnellisuus atyantikam ei korkein onnellisuus ei ole sellaista, että siitä aisteilla nautittaisiin. Atīndriya ylittäen yliaistillista aisteille. Sitä on todellinen onnellisuus, mutta olemme pitäneet onnellisuutta aistinautintona, mutta aistinautinnon avulla ei voi kukaan tulla onnelliseksi. Näin on, koska me olemme aineellisessa olemassaolossa ja meidän aistimme ovat vääriä aisteja. Todelliset aistimme ovat henkiset aistit. Niinpä meidän tulee herättää henkinen tietoisuutemme. Sitten voimme nauttia henkisin aistein. Sukham atyantikaṁ yat atīndriya (BG 6.21).
Näiden aistien ylittäminen. Näiden aistien ylittäminen tarkoittaa... Nämä aistit ovat, tarkoittavat peitettä. Niin kuin olen tämä keho. Itse asiassa minä en ole tämä keho. Olen henkisielu, mutta tämä on todellisen henkisen kehoni peite. Samalla tavoin henkisellä keholla on henkiset aistit. Ei niin, että nirākāra. Miksi nirākāra? Se on maalaisjärjen asia. Niinkuin jos teillä on käsi tai kaksi kättä, teillä on kaksi kättä. Siispä kun kättä peittää jokin kangas niin kangaskin saa käden, koska minulla on käsi ja sen vuoksi puvullanikin on käsi ja koska minulla on jalat niin peitteelläni ja puvullani on myös jalat, housuissa. Tämä on aivan maalaisjärjellä tajuttava asia. Mistä tämä keho tuli? Tätä kehoa kuvataan: vāsāṁsi eli vaatteet. Vaatteet tarkoittavat siis, että ne leikataan kehon perusteella. Se on vaate. Ei niin, että kehoni tehtäisiin vaatteen mukaan. Tässä on kysymys terveen järjen asiasta. Kun minulla siis on paitani kädet eli tässä on siis kyse hienojakoisesta kehosta tai karkeasta kehosta ja siksi alunperin henkisesti minulla on myös kädet ja jalat. Miten ne muuten voisivat kehittyä? Miten te kehitytte?