FI/Prabhupada 0351 - Kun kirjoitatte jotakin, teidän tulisi aina ylistää Korkeinta



Luento SB 1.5.9-11 -- New Vrindaban, 6. kesäkuuta, 1969

Aivan kuten varisten ja joutsenten välillä on luontainen ero, samalla tavoin on olemassa ero Kṛṣṇa tietoisen ja tavallisen henkilön välillä. Tavallisia henkilöitä verrataan variksiin, ja täysin Kṛṣṇa tietoisia henkilöitä joutseniin ja ankkoihin. Sitten hän sanoo,

tad-vāg-visargo janatāgha-viplavo
yasmin prati-ślokam abaddhavaty api
nāmāny anantasya yaśo 'ṅkitāni yat
śṛṇvanti gāyanti gṛṇanti sādhavaḥ
(SB 1.5.11)

Päinvastoin, tämä on kirjallisuutta, joka on oikein hyvin kirjoitettua, vertauskuvallista, ja runollista, kaikkea. Mutta siinä ei ole puhettakaan Herran ylistämisestä. Sitä verrataan aivan kuin sellaiseen paikkaan, jossa varikset viettävät aikaansa. Millaista muunlaista kirjallisuutta sitten on? Tad-vāg-visargo janatāgha-viplavo yasmin prati-ślokam abaddhavaty api (SB 1.5.11). Sellainen kirjallisuus, joka esitetään kansalle, kaikille luettavaksi, joka, vaikka olisi kieliopillisesti väärin, voi tuottaa kumouksen, koska siinä ylistetään Herraa. Se voi puhdistaa koko ihmisyhteiskunnan.

Minun Guru Mahārājani, valitessaan artikkeleita julkaistavaksi Harmonistiin, jos hän vain näki, että kirjoittaja oli useampaan kertaan kirjoittanut “Kṛṣṇa," "Herra Caitanya," sillä tavoin, hän hyväksyi artikkelin välittömästi: "Hyvä on. Se on hyvä.” (naurua) ”Se on hyvä.” Kun siinä oli monta kertaa lausuttu “Kṛṣṇa" ja "Caitanya," niin se oli ihan hyvä. Niinpä jos mekin samalla tavoin esitämme Back to Godhead –lehteämme tai mitä tahansa muuta kirjallisuutta puutteellisen kielen avulla, ei se haittaa, koska mukana on Herran ylistys. Nārada suosittelee sitä. Tad-vāg-visargo janatāgha-viplavaḥ. Janatā agha. Agha tarkoittaa syntisiä tekoja. Jos tällaista kirjallisuutta luetaan yksikin rivi, vaikka se olisi rikkonaista tekstiä, mutta kuullaan samalla, että siellä on mainittu Kṛṣṇa, niin henkilön syntiset teot katoavat välittömästi. Janatāgha viplavaḥ. Tad-vāg-visargo janatāgha-viplavo yasmin prati-ślokam abaddhavaty api nāmāny anantasya (SB 1.5.11). Ananta merkitsee rajatonta. Hänen nimensä, Hänen kuuluisuutensa, Hänen kunniansa, Hänen ominaisuutensa on kuvailtu niin. Nāmāny anantasya yaśo 'ṅkitāni. Jos ylistetään, vaikka se esitettäisiin rikkonaisella kielellä, niin śṛṇvanti gāyanti gṛṇanti sādhavaḥ. Aivan kuten minun Guru Mahārājani, sādhu, pyhä henkilö, välittömästi hyväksyy sen: "Kyllä. Se on hyvä.” Se on hyvä. Koska siinä ylistetään Herraa.

Tietenkään suuri yleisö ei ymmärrä. Mutta tämä on standardi, perustavanlaatuinen esimerkki, jonka Nārada on puhunut. Kun kirjoitatte jotakin; sen tavoitteena tulisi olla yksinkertaisesti Korkeimman ylistys. Silloin kirjoituksenne on pavitra, puhdistunutta. Ja vaikka kuinka hienosti kirjoittaisitte, kirjallisesti tai runollisesti, jos kirjoitatte jotakin millä ei ole mitään tekemistä Jumalan, tai Kṛṣṇan, kanssa, se on vāyasaṁ tīrtham. Se on varisten kokoontumispaikka. Tämä on Nārada Munin perustelu. Meidän tulisi ottaa tästä vaarin. Ja Vaiṣṇavalle on eräs pätevyys: runollisuus. Teidän tulisi … Kaikkien tulisi olla runollisia. Joten… Mutta sen runouden, sen runollisen kielen, tulisi ainoastaan ylistää Herraa.