FI/Prabhupada 1077 - Koska Herra on absoluuttinen, Hänen nimensä ei eroa Hänestä Itsestään



660219-20 - Lecture BG Introduction - New York

Śrīmad-Bhāgavatamia kutsutaan bhāṣyo 'yaṁ brahma-sūtrāṇām. Se on Vedānta-sūtran luonnollinen kommentaari. Joten kaikki tällainen kirjallisuus, jossa välitämme ajatuksiamme, tad-bhāva-bhāvitaḥ, sadā. Sadā tad-bhāva-bhāvitaḥ (BG 8.6). Joka on aina omistautunut... Aivan kuten materialisti on omistatunut lukemaan aineellista kirjallisuutta, kuten sanomalehtiä, aikakausilehtiä, kaunokirjallisuutta, romaaneja jne, ja monenlaisia tieteellisiä ja filosofisia julkaisuja, kaikkea näitä erilaisia ajatuksen tasoja. Vastaavasti, jos siirrämme oman lukukapasiteettimme tähän Veeda-kirjallisuuteen, jonka Vyāsadeva on hyvin ystävällisesti esittänyt, sitten meidän on aivan mahdollista muistaa Korkein Herra kuolinhetkellä. Tämä on ainoa tapa, jonka Herra Itse esitti. Eikä se ole vain ehdotus, se on tosiasia. Nāsty atra saṁśayaḥ (BG 8.5). Kiistattomasti. Siitä ei ole epäilystäkään. Tasmāt, Herra esitti siksi, tasmāt sarveṣu kāleṣu mām anusmara yudhya ca (BG 8.7). Hän neuvoo Arjunaa: mām anusmara yudhya ca. Hän ei sano: "Jatka vain Minun muistamistani ja luovu nykyisistä ammatillisista velvollisuuksistasi." Ei. Sitä ei ehdotettu. Herra ei milloinkaan ehdota mitään epäkäytännöllistä. Tässä aineellisessa maailmassa ihmisen on työskenneltävä pysyäkseen hengissä. Työ jaetaan neljään yhteiskuntaryhmään: brāhmaṇa, kṣatriya, vaiśya, śūdra. Yhteiskunnan älymystö toimii yhdellä tapaa, ja yhteiskunnan hallintoluokka toimii toisella tapaa. Kauppiasluokka, tuottajien ryhmä, toimii sekin eri tavalla, ja myös työläiset toimivat omalla tavallaan. Ihmisyhteisössä jokaisen on tehtävä työtä hengenpitimikseen, olipa hän sitten työläinen, kauppias, poliitikko, hallintoviranomainen, tai korkeimpaan älymystöön kuuluva henkilö, joka on kirjallisella tai tieteellisen tutkimuksen alalla, jokaisen on tehtävä jotain työtä, ja jokaisen on työskenneltävä hengenpitimikseen. Herra neuvookin: velvollisuuksista ei tarvitse luopua, vaan samanaikaisesti voi muistaa, mām anusmara (BG 8.7). Se auttaa muistamaan Minut kuoleman hetkellä. Jos ei jatkuvasti harjoittele Minun muistamistani olemassaolonsa puolesta taistellessa, silloin ei ole mahdollista muistaa Minua kuoleman hetkellä. Se ei ole mahdollista. Herra Caitanya antaa saman neuvon, kīrtanīyaḥ sadā hariḥ (CC Adi 17.31). Kīrtanīyaḥ sadā. Ihmisen tulee aina harjoitella Herran nimen ylistämistä. Herran nimi ja Herra Itse eivät eroa toisistaan. Joten tässä Herra Kṛṣṇan ohje Arjunalle: mām anusmara (BG 8.7), "muista Minut" ja Herra Caitanyan ohje "ylistä aina Kṛṣṇan nimeä". Tässä Kṛṣṇa sanoo: "Muista aina Minut" eli muista Kṛṣṇa, ja Herra Caitanya sanoo: "Ylistä aina Kṛṣṇan nimeä." Mitään eroa ei ole, koska Kṛṣṇa ja Kṛṣṇan nimi eivät eroa toisistaan Täydellisessä. Absoluuttisessa tilassa asioiden välillä ei ole eroa. Sellainen on täydellisyyden taso. Koska Herra on siis täydellinen, Hänen nimensä ja Hänen Itsensä välillä ei ole mitään eroa. Joten siten meidän tulee harjoitella, tasmāt sarveṣu kāleṣu (BG 8.7). Aina, kaksikymmentäneljä tuntia, meidän on muokattava arkitoimemme siten, että voimme muistaa Kṛṣṇan kaksikymmentäneljä tuntia. Kuinka se on mahdollista? Kyllä, se on mahdollista. Se on mahdollista. Acāryat ovat antaneet tästä karkean esimerkin. Ja mikä tuo esimerkki on? Sanotaan, että nainen on kiintynyt toiseen mieheen, vaikka hänellä on aviopuoliso, siitä huolimatta hän on kiintynyt toiseen mieheen. Ja tällainen kiintymys tulee vahvaksi. Tätä kutsutaan parakīya-rasaksi. Joko miehen tai naisen ollessa kyseessä. Jos miehellä on kiintymys toiseen naiseen vaimonsa lisäksi, tai naisella on kiintymys toiseen mieheen aviomiehensä lisäksi, sellainen kiintymys on hyvin vahva. Tuo kiintymys on hyvin voimakas. Joten ācāryat antavat tämän esimerkin huonoluontoisesta naisesta, jolla on kiintymys toisen aviomieheen, hän ajattelee jatkuvasti samalla, kun antaa miehensä ymmärtää, että on uppoutunut hoitamaan talousaskareita, niin ettei aviomies epäilisi hänen luontoaan. Joten aivan kuten tämä nainen muistaa jatkuvasti yöllistä tapaamistaan rakastajansa kanssa, huolimatta siitä, että hoitaa erityisen hyvin kaikki talousaskareet, vastaavasti on aina muistettava korkeinta puolisoa, Śrī Kṛṣṇaa, siitä huolimatta, että täyttää aineelliset velvollisuutensa kiitettävästi. Se on mahdollista. Se edellyttää voimakasta rakkaudentunnetta.